torstai 6. tammikuuta 2011

Lahjomisen ilo ja luomisen tuska

Viimein saan postattua loputkin pukin konttiin ehtineet luomukset. Ensimmäisenä paperinaruryijy vai mikä tämä nyt onkaan. Idean sain jo pari vuotta sitten käsityöesittelystä Kaustisen festivaaleilla, mutta nyt viimein sain toteutettua. Ohjetta ei ollut ja tekotapa oli selvillä vain suunnilleen, joten kerran aiemmin kokeiltuani ja todettuani, ettei tuli samanlaista, jätin koko homman odottamaan. Mutta nyt viimein sain lisäohjetta ja siskolle tein joululahjaksi siis. Koko oli ehkä n, 40cm. Tehty 6 mm koukulla ja kaksinkertaisella paperiinilla. Ryijypohjan päälle laitoin pahvin ja kuumaliimalla taitokset kiinni. Päälle laitoin vielä askarteluhuovasta taustan, jotta olisi takaakin kohtalaisen siisti (vaikka ryppyiseksihän tuo tausta tietysti jäi).




Miehen siskon perheelle tein toisen paperinarukranssin, tällä kertaa vain ohuesta paperilangasta. Jätin mahdollisimman simppeliksi, niin saa sitten itse koristaa halutessaan...




Lopuksi vielä ystäville styrox-pohjan päälle huovutetut kranssit.
Tähän tein koristeet ohuesta valkoisesta juuttinarusta, paksusta askarteluhuovasta ja puunapeista. Tuli niin kiva, että teen vielä joskus (ehkä) itsellekin...

Valkoiseen taas laitoin vain ohutta hopeanarua ja keskellä puinen piparkakkukoriste vanhasta joulukortista.




Ja lopuksi vielä vähän omaa turhautumista :  Jostain syystä tällä hetkellä ärsyttää suunnattomasti oma mielikuvituksen puute! Yritän välillä keksiä jotain ihan omaa ja ihan itse, mutta huomaan ennen pitkää että kaikki on yhtä toisten ideoiden kopiointia. Ja eniten ärsyttää se, että pää on täynnä ideoita, mutta kun esim. aplikaatiokuvia piirtäessä niistä ei koskaan tuu lähellekään sitä mitä pää kertoo. Ja muutenkin taidan olla vähän hitaastilämpenevää sorttia, kun kaikki muotivillitykset on ehtineet mennä jo, kun minä viimein innostun ja tykästyn niihin (tai saan toteutettua lopulta). Ja tänään taas tuskastutti (ja ehkä tämän koko tuskan aiheutti) se, että luulin löytäneeni erikoisen ja ihanan takkikankaan/idean kevääksi pojalle ja yhtäkkiä eksyin blogiin, jossa sellainen just samanlainen oli tehty jo vuosi sitten!! Eli aina ei edes tajua kopioineensa. Ääh.  Että pitemmittä puheitta; ei musta kyllä mitään taitelijaa tulis! Alan pikkuhiljaa ymmärtää taiteilijoiden kuuluisaa "luomisen tuskaa". Ihan älyttömästi saa käyttää aikaa ideointiin ja suunnitteluun jos meinaa jotain omaperäistä ja uutta keksiä. Tai ehkä musta just tuon takia ei tuliskaan, kun mulla niitä ideoita ei pulpahda mistään, mutta todellisilla taiteilijoilla/suunnittelijoilla, ym varmaan tulee ideoita vähän helpommalla...

Huh, kyllä helpotti. Ainakin sen verran, että voin taas palata kopioideni pariin ;)

7 kommenttia:

hanna-naa kirjoitti...

Hienoja joululahjoja. Tuon sydämen haluaisin itsekin toteuttaa.

Ja tuosta luomisen tuskasta.. Välillä lyö tyhjää, mutta odota vaan, niin kohta keväällä taas huomaa ihan hukkuvansa aivan omiin uusiin ideoihin! :)

Susanna kirjoitti...

Aivan mahtavan upeita! Ja alempana tuubihuivit ja varsinkin lippapipo, ihan tosi hieno!!! Kyllähän se varmaan vähän kaikista tuntuu välillä, että kaikki mitä keksii on jo tehty. Ja tuo on kyllä harmillista jos ajattelee keksineensä jotain kivaa ja sitten törmääkin siihen muualla.

AnniP kirjoitti...

Kauniita toteutuksia! Tuntuu kyllä mahdottomalta keksiä uutta valmiiseen maailmaan mutta onneksi kaikesta tulee kuitenkin pikkuisen omannälöostä sovellusta vaikka ohje olisi vanha!

Caorann kirjoitti...

Joo niinhän se on. Mitä enemmän näitä blogeja selailee tai seuraa, niin sitä vähemmän jää tilaa niille ihan omille, uusille ideoille.. Mutta mitäs siitä, harrastushan tämä vain on! :)

Hieno sydän!

Tiina kirjoitti...

Mahtavia joulumuistamisia värkkäilit!! =)

Tuosta tuskasta - tuttua lienee melkein kaikille?! Joskus mullekin tulee semmone olo, ettei oo yhtä ainoaa ideaa mielessä, ei mitään. Sitten kun lakkaa ajattelemasta asiaa, huomaa, että ajatteleekin jotain minkä tahtoisi toteuttaa. Ja kohta toista. Mutta miettimällä en keksi mitään. Ja toisaalta, eihän kopioiminenkaan luvatonta ole, siis ideoiden! Eihän se mitään haittaa jos jollakin on ollut joskus joku samanlainen minkä juuri luulit keksineesi. Ehkä keksit sen, ehkä se tuli alitajunnasta, mutta kuitenkin se on hyvä idea ja se kannattaa toteuttaa!! =)

Mimmunen kirjoitti...

Ihanan rohkaisevia sanoja, kiitos <3. onhan se niin kai, että suurimmatkin taitelijat ammentaa ideansa jostain jo tehdyistä. Ja totta myös sekin, että väkisin keksimällä ei keksi mitään ;) Ja monta muutakin hyvää huomiota tuli täällä. Ei tätä tosiaan niin vakavasti kannata ottaa, pitäis vain osata ajatella, että toteuttaa ne ideat, joista itse pitää -oli ne sitten omia tai muiden jo keksimiä.

Ja toisaalta, tuottaahan se iloa itse keksijälle, kun halutaan käyttää samaa ideaa/toteutusta... Tai ainakin itse olisin iloinen, jos muillekin olisi omasta ideasta hyötyä. :)
Aurinkoisia ajatuksia päiviinne!

Jaana kirjoitti...

Ihana nähdä tuollainen sydän valmiina! Jos se vaikka vähän innostaisi itseäni samassa projektissa. Olen saanut tehtyä vain pari riviä ja se on ollut piilotettuna kaappiin jo kohta vuoden... En yhtään arvannut että se on niin suuritöinen ja hitaasti etenevä.