Huppareita ja tissis vol 1

 Lapsukaisten hupparivarastojen kartutus jatkuu edelleen. Kaavat ottobren tän vuoden lehdistä, En tajua miten noiden huppareiden teko on siirtynyt aina kun nyt kun sain inspiksen päälle, niin niitähän synty ihan nopeesti ja näppärästi. Keltaisesta hupparista tulikin kerrankin neidille oikein lemppari ja on aina päällä kun vain saa. Mukavaa että välillä näin, kun ajoittain äidin tekemät ei aina oikein kelpaa...

 Itselle sain myös viimein kokeiltua Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä kiertänyttä "tissis" alias Tissitunikan kaavaa. Kiva kaava, mutta vaatii vähän pieniä muokkauksia seuraavaan. Ei tästä täydellinen tullut, mutta ihan arkikäytössä on kivasti mennyt.Koristeeksi virkkailin lankajämistä yhdenlaisia kukkasia/ympyröitä ja laitoin helmaan pitsiä. Trikoo eurokankaan palalaarista...

Hattarahuppari

Tästä kankaasta tuli niin jotenkin mieleen hattara, että nimettiin tytön kanssa Hattarahuppariksi. 4/12 numeron Ottobresta kokeilin tuota hupparikaavaa, mutta jätin vetoketjun pois ja laitoin nepparit. Kaava oli tosi hyvä, mutta hippasen olis saanut laittaa lisää leveyttä tähän...

Pipo päähän ja huivi kaulaan!

Näillä sanoilla saa lapsia jo laitella ulkoilemaan. Tästä se taas lähtee ja kohta ei enää muistakaan, miten ihanaa kesällä on vain kirmata vähissä vaatteissa :)

 Tekstejä ei tänne tahdo ilmestyä, mutta kyllä ne koneet surisee ja puikot kilisee ihan vanhaan syksyiseen tahtiin :) Eli kiivaasti. Syksy on aina niin mukavaa aikaa kotosalla vain oleskellessa. Koko kesä on menty ja oltu ulkona enemmän kuin sisällä. Ja meidän perheessä kesät on usein aika kiireisiäkin, kun monenlaista puuhaa riittää. Syksyn sateisina päivinä on ihana vain köllötellä kotosalla leikkien, pelaten ja puuhaillen.

Pari viikkoa sitten tein lapsille muutamia uusia lakkeja ja tässä mieluisimmat. Molemmat joustofroteesta ja kokeilin tuota Ottobren uusinta kaavaa tällä kertaa lakkeihin ja ihan hyvä tuokin on. Vähän erilainen kuin mun aiemmin käyttämä, mutta molemmat hyviä. Pikkuveli veitikka huiteli jossain eikä suostunut pipomannekiiniksi, joten tässä autopipo siskon päässä esiteltynä. Ei kuulemma oikein passaa pinkin kans, tuumas neiti :D

 Eurokankaan laareja viimeksi penkoessani näin muutaman ihanan pitsineuloksen, mutta jätin ne kuitenkin ostamatta kun en oikein keksinyt heti, mitä niistä tekisin. Kankaat/neulokset jäi kuitenkin niin mieleen kummittelemaan, että oli ihan pakko hakea niitä palat heti seuraavalla viikolla. Mukaan lähti mustaa ja vaaleansinistä pitsineuletta. Vaaleansininen pääsi huiviksi, johon virkkasin simpukkapitsiä reunaan. Nopeasti surautin saumurilla vain kolmion, mutta virkkaushommissa vierähtikin sitten useampi päivä, kun langaksi valitsin aika ohuen villasekoitelangan. Tästä tuli mieluinen tekele. Juuri sopiva syksyisiin säihin kun ei vielä niin paksua lämmikettä tarvitse. Niin ja...siitä mustastakin neuloksesta YRITIN tehdä jotain. Mutta tällä kertaa sössin sen ompelun kyllä niin pahasti (eli siitä tuli ihan liian pieni) ettei siitä sitten sen enempää...:/ (onneks näin ei satu kovin usein.).

Ihanan vapaapäivän päätteeksi on ihana istuskella juuri siivotussa kodissa, sytytellä kynttilöitä raikkaan iltalenkin jälkeen ja nautiskella perjantain kunniaks viikon herkkuannos :P.

Leppoisaa viikonloppua!

Vanhasta paidasta uutta kivaa

 Vanhoista neuleista keksii vaikka ja mitä. Ostan aina kirpparilta kaikki mieleisellä kuosilla olevat puuvillaneuleet, kun niistä saa lapsille monenlaista tuunattua. Ja kestävät pesuissa hyvänä. Tällä kertaa löysin raidallisen neuleen, joka heti huuteli päästä pipoksi. Mutta koska neule oli todella hyväkuntoinen myös hihoista, mietin, että nekin pitäis saada käytettyä...

Niinpä siis kalsaripöksykaavaa mallailemaan.  Neule oli kokoa 170cm eli esim. miesten paidasta varmaan riittäis pitempiinkin lahkeisiin... Legginsitkin olis nääistä saanut n. 104 kokoon asti, mutta tyttö tarvii jo kokoa 110/116 eli pojalle kalsaripökät. Sopivan pehmoiset ja mukavat kotikäyttöön. Ja toisaalta ei niin legginsimäiset musta, etteikö poika vois pitää. Resori vaan vyötärölle ja menoks!

Ja pipo siis myös samasta paidasta ja kovastikin vielä jäi...Tyttö kun ei itselleen pipoa tästä kelpuuttanut eikä se minustakaan niin sopinut hälle... Vuoritin pipon trikoolla, niin menee sopivasti syyskeleillä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä paita vielä lähes kokonaisena :) Muistin yhtäkkiä hakea kameran kun toinen hiha oli jo leikelty.

Pitsitunika loppukesän kekkereille

 Meillä on sattumalta seuraavalle kuukaudelle 4 eri kirkolliset juhlat. Yhdet häät, 2x kihlajaiset ja yhdet rippijuhlat. Eli joka viikonlopulle yhdet juhlat. Siksipä siis jotain juhlavaatetusta tällä kertaa. Ensin tämän kankaan EK:n palalaarissa nähtyäni ajattelin mekkoa, mutta päädyin sittenkin tunikaan kun säätkin kylmenevät niin ei tarvitse sukkahousuilla palella. Ja toisekseen, ei musta oikeen koskaan taida tulla mekkotyyppiä vaikka joitakin mekkoja jo kaapista löytyykin :) Samaisella EK:n reissulla bongasin mukaani myös yhdestä korista erilaisia joustopitsejä kohtuulliseen hintaan. Muutamaa väriä noista tarttui mukaani ja tämän beigen nappasin tätä nimenomaista kangasta ajatellen. Ja siitä tuli juuri niin hyvä kuin suunnittelin.

Tosin monta päivää mietin jotain "Tissis".tyyppistä ratkaisua ja selasin päivätolkulla kaavaalehdistä sopivaa, mutta tänään lapsia päikkäreille nukuttaessa suunnitelma viimein kirkastui. Ja ei kun äkkiä suunnitelmasta toteutukseen... Kaavana käytin lopulta siis Jungle Stripes-kaavaa Ottobresta, jota vain lyhensin. Joustopitsi oli ihan nappi tuohon rinnan alle, sain sillä samalla myös rypytettyä kun oli sopivan napakasti joustavaa.
Hihansuut kokosin myös pitsillä rypyttäen.  Tätä ommellessa huomasin myös mieltyneeni viime aikoina entistä enemmän pitsiin -ennen en halunnut mitään hörhelöä tai pitsiä ;) Näin sitä ajautuu huomaamattaan muodin mukana...

Linkitetty rannekoru

Toinen koruräpellys valmiina eli rannekoru itselle. En ihan täysin tyytyväinen ollut, mutta aika siistejä linkkejä sain aikaiseksi. Netti on kyllä käsityöläisen paratiisi, kun aina löytyy ohjeet hommaan kuin hommaan! Lankana tässä käytin 6mm hopeoitua kuparilankaa. Paras pitäytyä edullisemmissa materiaaleissa toistaiseksi, kun taidotkaan ei vielä ihan hääppöiset ole.

Häirikkönalle iltapalalla

Kaikkea sitä tuleekin kohdanneeksi! Tämmöinen nimittäin jolkutti tien yli iltamyöhällä palatessani kotiin. Onneksi olin autossa eikä otus ihan omalla kotitiellä liikuskellut, mutta aika vaikuttava kokemus silti! Jahtimiehiä oli useampia autollisia pitkin tievartta Kälviän kylällä kun kotiinpäin ajelin ja sen, että kerkesin miettiä miesten jahtikohdetta, niin erauspentu jo loikki edessä. Käänsin auton nopeasti ympäri ja kävin jahtimiehille ilmoittamassa havaintoni, jotka sitten lähtivätkin nallea etsimään.

 Meillä siis täällä Kälviällä on Juhannuksesta saakka liikuskellut nuori erauspentu, joka on selkeästi päässyt jätteiden makuun (Kuuleman mukaan tästä saamme kiittää innokkaita luontokuvaajia naapuripitäjässä, jotka haaskoilla ovat karhuja houkutelleet?!). Kaatolupa on tälläkin hetkellä voimassa, sillä tätä pentua ei ole onnistuttu häätämään metsään pysyvästi lukuisista yrityksistä huolimatta. Tälläkin kertaa karhu jolkutti yhden talon pihamaalle pelottomana etsimään iltapalaa.

Yhtään ei enää naurata, kun täällä metsänperukoilla pitäisi uskaltaa asustaakin ja vaikka karhun jälkiä täälläpäin on nähty ennenkin, on näköhavainnot jääneet tekemättä. Iltamyöhällä ei huvita lenkkeilyt tutulla metsätiellä, jolla ennen olen usein juossut. Nyt tätä karhua on tavattu tuon tien varren roskapöntöillä iltaisin... Tässä siis tulosta, mitä ihminen saa aikaan? Mene ja tiedä, mutta toivon, että tämän häirikön päivät päättyvät tänä iltana komeasta olemuksesta huolimatta.

 Kauniita unia, nallen kuvia ;)